Juhannuskimalaista voi tavata Lounais-Suomessa kukkarikkailla niityillä ja pientareilla.

Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Juhannuskimalaisella on pitkä kieli. Se suosii syvätorvisia mesikasveja kuten apiloita ja virnoja.

Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Juhannuskimalainen on kellanruskean karvoituksen peittämä ja siksi erinäköinen kuin kimalaiset yleensä. Kuvassa kuningatar.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0

Juhannuskimalainen

(sv: backhumla, en: Brown-banded carder bee)

Bombus humilis

Kellanruskean karvoituksen peittämä kimalainen kärsii niittyjen vähenemisestä.

Tunnistaminen

Juhannuskimalainen on kellanruskean karvoituksen peittämä ja eroaa siten väritykseltään tyypillisistä kimalaisista.

Selän karvoitus on kauniin oranssia, kyljiltä vaaleankeltaista. Takaruumiin tyviosan karvoitus on ruskeaa ja kärkiosa vaaleankeltaista. Naaras ja koiras ovat saman värisiä.

Elintavat

Lentoaika Myöhäinen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle vasta toukokuun lopulta alkaen. Työläiset ovat runsaimmillaan heinäkuun jälkipuoliskolla.

Ravintokasvit Pitkäkielinen laji. Suosii apiloita, virnoja ja muita syvätorvisia mesikasveja, joiden meteen se pitkällä kielellään yltää.

Elinympäristö

Laji esiintyy harvalukuisena lähinnä Lounais-Suomen kukkarikkailla niityillä ja pientareilla. Tekee pesänsä tavallisesti sammaltuppaaseen tai myyränpesään.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Juhannuskimalaisella on useimpia muita kimalaisia pidempi kieli, minkä vuoksi se on erikoistunut syvätorvisiin mesikasveihin.

Juhannuskimalainen pysyttelee avoimilla niityillä ja pientareilla, eikä juuri mene metsien sisäosiin. Se on niityille erikoistunut laji.

Maatalous

Juhannuskimalainen ja monet muut pölyttäjät tarvitsevat perinteistä maataloutta, jossa laiduntavat eläimet syövät puun taimia, pensaita ja kookkaita heiniä. Näin tilaa jää kukkiville kasveille, joista riittää pölyttäjille mettä. Nykyään entiset laidunniityt on metsitetty tai jätetty pusikoitumaan. Juhannuskimalainen on kärsinyt niittyjen vähenemisestä.

Tiesitkö tämän?

Reilu sata vuotta sitten juhannuskimalainen oli yleinen laji Etelä-Suomessa. Sittemmin se katosi monin paikoin, samaa tahtia kuin niityt. Ilmaston lämmetessä se on hieman runsastunut, mutta on edelleen harvinainen laji. Niittyjen määrä vähenee yhä.