SITOUTUMINEN
Kestävyysarvojen ilmentäminen

Työskentely päiväkodissa, koulussa tai yliopistossa vaatii tasapainoilua monien ristiriitaisten arvojen ja tavoitteiden välillä. On vaikeaa muokata arvot ja ihanteet koulutuksen käytännöiksi, ja päädymme tekemään jatkuvia kompromisseja. Kestävyyden edistämisen onnistuminen edellyttää kestävyyden priorisointia, osallistavaa yhteistyötä, vankkaa tietopohjaa kestävyydestä ja luonnosta sekä kokemusta luonnon tärkeydestä. 

Sitoutuminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä kestävyyden edistämisessä. Päiväkodeissa, kouluissa ja yliopistoissa kestävyyteen voi sitoutua arvojen, osallistumisen ja luonnon kautta.

Tie sitoutumiseen

Mahdollistamisen avaimet

Tarinat

Osaaminen ja valmiudet

Materiaalit

Arvot: prioriteetit ja motiivit

Arvot heijastavat sitä, mitä pidämme tärkeänä ja mikä meitä motivoi. Sisäinen motivaatio ja yhteisön innostus mahdollistavat sitoutumisen. Myös käytännön toimintatavat sekä muovaavat että heijastavat kestävyysarvoja.

Taito pohtia henkilökohtaisia arvoja; taito tunnistaa ja selittää, miten arvot vaihtelevat eri ihmisten ja eri aikakausien välillä, ja arvioida kriittisesti, millaisessa suhteessa arvot ovat kestävyysarvoihin

  • Kestävyyden arvostaminen pyrkii vahvistamaan taitoa pohtia kestävyyskysymyksiin liittyviä arvoja ja näkökulmia. Taidon vahvistuessa oppija pystyy sanallistamaan omia arvojaan ja pohtimaan niiden suhdetta yhteisiin kestävyystavoitteisiin.
  • Kestävyyden arvostaminen voidaan määritellä metataidoksi, koska alueen ensisijaisena tavoitteena ei ole opettaa tiettyjä arvoja vaan saada oppijat  ymmärtämään, että arvot ovat rakenteita ja että ihmiset voivat valita, mitkä arvot ovat tärkeitä heidän omassa elämässään.
  • Kestävyyden arvostamiseen liittyvät tehtävät an- tavat oppijoille mahdollisuuden pohtia omia ajattelutapojaan, suunnitelmiaan ja toimiaan. Ne ohjaavat kysymään, aiheuttavatko oppijan omat arvot haittaa vai ovatko ne kestävyysarvojen mukaisia ja tällä tavoin edistävät kestävyyttä. Samalla ne antavat oppijoille mahdollisuuden pohtia arvoja, niiden moninaisuutta ja kulttuurisidonnaisuutta sekä keskustella niistä.

Tämä osio on suora lainaus GreenCompista. 

Tiedot

Tuntee tärkeimmät näkemykset kestävyydestä, jotka ovat antroposentrinen (ihmiskeskeinen), teknosentrinen (teknologia ratkaisuna ekologisiin ongelmiin) ja ekosentrinen (luontokeskeinen) näkökulma, sekä sen, miten ne vaikuttavat oletuksiin ja perusteluihin.

Tuntee sosioekonomisten mallien perusteena käytetyt arvot ja periaatteet sekä näiden mallien suhteet kestävyyteen.

Tietää, että arvot ja periaatteet vaikuttavat toimintaan, joka voi vahingoittaa, olla vahingoittamatta, elvyttää tai uudistaa ympäristöä.

Tietää, että eri kulttuurit ja sukupolvet voivat antaa kestävyydelle enemmän tai vähemmän painoarvoa riippuen omasta arvojärjestelmästään.

Tietää, että ahneuteen, välinpitämättömyyteen ja suhteettomaan yksilön arvon korostamiseen perustuvalla luonnonvarojen kulutuksella on kielteisiä seurauksia

Tietää, että ihmisen asema yhteiskunnassa vaikuttaa hänen henkilökohtaisiin arvoihinsa.

Taidot

Pystyy arvioimaan ja vertailemaan kriittisesti perusteluiden, toimien, politiikkojen ja poliittisten väitteiden taustalla olevia kestävyysarvoja ja periaatteita.

Osaa arvioida ongelmia ja toimia kestävyysarvojen ja periaatteiden pohjalta.

Osaa mukauttaa henkilökohtaiset valintansa ja toimensa siten, että ne tukevat kestävyysarvojen ja -periaatteiden toteutumista.

Osaa kuvata ja puntaroida kestävyysarvoja, periaatteita ja tavoitteita sekä tunnistaa eri näkökulmia.

Tunnistaa yhteisöjen, myös vähemmistöjen, arvoja ja osaa ottaa ne huomioon kestävyysongelmien rajaamisessa ja kestävyyttä koskevassa päätöksenteossa.

Asenteet

Pyrkii toimimaan kestävyysarvojen ja periaatteiden mukaisesti.

On halukas jakamaan ja selventämään näkemyksiään kestävyysarvoista.

Suhtautuu ennakkoluulottomasti muihin ihmisiin ja heidän maailmankatsomuksiinsa.

Pystyy tarkastelemaan kriittisesti ja arvottamaan erilaisia kulttuurisia konteksteja ja niiden vaikutusta kestävyyteen.

  • Henkilökohtaisten arvojen pohdinta ja itsetutkiskelu sekä halukkuus avoimeen vuoropuheluun.
  • Esimerkkinä toimiminen ja vertaisten vaikutus.
  • Ajan, tilan ja muiden resurssien jakaminen.
  • Luodaan turvallinen tila kunnioittavalle ja osallistavalle arvokeskustelulle, jossa tunnistetaan yhdessä kestävän toimintamme taustalla olevat arvot ja mahdolliset yhteiset tavoitteet.
  • Sen pohtiminen, millaisia organisaation yhteisiä arvoja käytännöt, päätökset, säännökset, opetussuunnitelma ja materiaalinen ympäristö heijastavat.
  • Sekä sisäisten (opiskelijat ja henkilökunta) että ulkoisten (sidosryhmät, kuten ruoka- ja siivouspalvelut) toimijoiden kanssa yhteisesti sovitut toimintatavat ja suunnitelmat.

  • Niukat resurssit tai organisaation erityispiirteet rajoittavat mahdollisuuksia.
  • Ristiriitaiset arvot ja kilpailevat prioriteetit (akateemiset, kuluttajalähtöiset, taloudelliset).
  • Hallinnon, opettajien ja vanhempien antaman esimerkin ja tuen epäjohdonmukaisuus.
  • Kuuluminen ryhmiin, joissa identiteettiin kuuluu välinpitämättömyys kestävyyden ja ympäristöasioiden suhteen.
  • Heikko motivaatio ja henkilökohtainen sitoutuminen, ja kestävyystoimien näkeminen ylimääräisinä tehtävinä.
  • Ei osaamista tai halua osallistua tai edistää arvokeskustelua.

  • Missä ja milloin voitaisiin järjestää keskusteluja kestävästä tulevaisuudesta ja arvoista? Kuka voisi olla vastuussa keskustelujen järjestämisestä?
  • Kuinka luoda turvallinen ilmapiiri moniääniselle ja kunnioittavalle keskustelulle, jossa kaikki tiimissäni/ opiskelijoistani/ henkilökunnan jäsenet voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja rohkaistua tuomaan esille erilaisia näkemyksiä kestävyyteen liittyvistä aiheista?
  • Mitkä säännöt tai sopimukset edistävät osallistumista kestävyyteen liittyvään vuoropuheluun?
  • Mitä kestävyys merkitsee sinulle? Onko luokassasi/ tiimissäsi/ ryhmässäsi erilaisia käsityksiä? Miten kukin näistä käsityksistä voisi edistää kestävyyttä?
  • Millainen roolimalli olet? Miten voisit tuoda esille kestävän kehityksen arvoja ja tehdä niitä näkyväksi arjessa?
  • Analysoikaa ryhmässä: Millaisia arvoja koulun tekninen ja materiaalinen toimintaympäristö, käytännöt ja koulun eri asiakirjat heijastavat?

Osallistuminen: oikeudenmukaisuus ja osallisuus

Halu osallistua voi herätä, kun asian kokee henkilökohtaisesti tärkeäksi, tai kun voi avoimesti ja kriittisesti pohtia kestävyyskysymyksiä yhdessä. Myös havainnollinen tieto ympäristövaikutuksista ja mahdollisuus osallistua oppilaitoksen teknisten ympäristöratkaisujen suunnitteluun voi motivoida toimimaan.

Taito vahvistaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi ja oppia aiemmilta sukupolvilta kestävyyden edistämiseksi

  • Oikeudenmukaisuuden tukemisen taito lähtee menneiden perinteiden ja tapahtumien tuntemuksesta, jotta voidaan nähdä, kuinka tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta voidaan edistää nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi. Tämän taitoalueen peruslähtökohtana on, että ihmisten terveys liittyy olennaisesti maapallon terveyteen. Tämä lähtökohta puolestaan auttaa oppijoita ymmärtämään, että ympäristön laatu on oikeudenmukaisuuteen liittyvä tasa-arvokysymys. Kaikkien saatavilla olevat viheralueet ovat osa terveyteen liittyvän sosioekonomisen eriarvoisuuden vähentämistä. Ekologinen tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ovat näin yhteydessä ihmisten väliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.
  • Oikeudenmukaisuuden  tukeminen  ei  kuitenkaan tarkoita sitä, että ekologisen oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden tarkoituksena olisi vain ihmisten terveyden parantaminen. Samoin kuin taitoalueessa ”luonnon tärkeyden tunnustaminen” myös oikeudenmukaisuuden tukemisessa on kyse kaikkien lajien ja ekosysteemien tarpeiden ja rajojen huomioimisesta. On hyvin tärkeää, että luonto säilytetään tuleville sukupolville ja luonnon itsensä vuoksi.
  • Oikeudenmukaisuuden tukemisen taitoaluetta voidaan edistää yhteistoiminnallisissa tehtävissä ja tiimityöskentelyssä, jotka vahvistavat vastuullisuutta sekä muiden ihmisten näkökulmien tiedostamista ja kunnioittamista.

Tämä osio on suora lainaus GreenCompista. 

Tiedot

Tietää, että eettiset käsitteet ja oikeudenmukaisuuden vahvistaminen nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi liittyvät luonnon suojeluun.

On tietoinen ekologisesta oikeudenmukaisuudesta ja osaa ottaa huomioon muiden lajien ja ekosysteemien tarpeet ja rajat.

Tietää, että luonto on säilytettävä tuleville sukupolville luonnon itsensä vuoksi.

Tietää, että yksilöt ja yhteisöt eroavat toisistaan siinä, kuinka ja kuinka paljon ne pystyvät lisäämään kestävyyttä.

Taidot

Osaa soveltaa tavoitetta tasaarvon ja oikeudenmukaisuuden vahvistamisesta nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi perusteena ympäristönsuojelulle ja luonnonvarojen kestävälle käytölle.

Osaa arvioida ja kyseenalaistaa henkilökohtaisia tarpeitaan suhteessa tavoitteeseen säilyttää luonnonvarat pidemmällä aikavälillä yhteisen edun vuoksi.

Kunnioittaa, ymmärtää ja arvostaa erilaisia kulttuureja, kuten vähemmistökulttuureja sekä paikallisten ja alkuperäiskansojen perinteitä ja tietämysjärjestelmiä, suhteessa kestävyyteen.

Osaa auttaa rakentamaan yhteisymmärrystä kestävyydestä osallistavalla tavalla.

Asenteet

On sitoutunut vähentämään materiaalien kulutusta.

Tuntee kuuluvansa ihmiskuntaan ja solidaarisuutta tulevia sukupolvia kohtaan.

On sitoutunut kunnioittamaan tulevien sukupolvien etuja.

  • Hyvin suunniteltu, riittävästi resursoitu, osallistava prosessi, jossa on vahva pedagoginen johtajuus ja yhteinen päätöksenteko.
  • Kehitetään yhdessä oppimisympäristöjä, jotka ovat osallistavia, esteettömiä ja mahdollistavat toisia kunnioittavan vuoropuhelun.
  • Kestävyyden integroiminen opetussuunnitelmiin monialaisesti ja poikkitieteellisesti.
  • Selkeä viestintä.
  • Henkilökohtaisen innostuksen levittäminen ja myönteinen vaikutus vertaisiin.
  • Luovien vaihtoehtojen ehdottaminen ja edistäminen
  • Vapaaehtoisen osallistumisen helpottaminen.
  • Teknisten toimenpiteiden yhteissuunnittelu.
  • Vastuiden jakaminen ympäristöasioiden hoidosta.

  • Apatia, välinpitämättömyys ja osallistumisen kannustimien tai tunnustuksen puute
  • Rajalliset mahdollisuudet, motivaatio tai taidot yhteistyöhön.
  • Ei riittävästi aikaa sitoutumisen prosesseille.
  • Hierarkkinen organisaatio.
  • Kehnosti toteutettu osallistamisprosessi johtuen osaamisen ja tuen puuttumisesta.
  • Kestävyyttä ei ole integroitu arjen käytäntöihin tai strategioihin.
  • Kapeat käsitykset kestävyydestä aiheuttavat jatkuvia erimielisyyksiä.

  • Millaista pedagogista johtajuutta tarvitaan, jotta yhteistä kestävyystyötä voidaan ohjata tehokkaasti ja osallistaen?
  • Mitkä ovat tärkeimmät sisäiset ja ulkoiset sidosryhmät, jotka voivat tukea kestävyyden edistämistä koulussamme/yliopistossamme? Kuinka tavoittaa heidät ja luoda kumppanuuksia, jotka vahvistavat kestävyyttä?
  • Millaisia mielekkäitä vastuita ympäristöstä voidaan antaa oppilaille tai opettajille koulussamme/yliopistossamme? Miten nämä vastuut voidaan integroida jokapäiväiseen opiskeluun ja koulun toimintakulttuuriin?
  • Millaisia mahdollisuuksia koulun/ yliopiston rakennustekniikka tai toimintaympäristö voi antaa ympäristöasioiden oppimiselle yhdessä?
  • Onko yhteisössämme henkilöitä tai ryhmiä, joiden ääni kuuluu harvoin? Keitä? Miten voimme varmistaa, että kaikki tuntevat tulevansa kuulluiksi ja arvostetuiksi?
  • Kuinka voin sisällyttää kestävyyden teemoja eri oppitunneille käyttämällä monialaisia tai poikkitieteellisiä lähestymistapoja, saaden siten kaikki oppilaat osallistettua kestävyysasioihin?

Luonto: tieto ja suhteet

Henkilökohtainen luontosuhde ja huolenpito yleisenä asenteena voivat vahvistaa sitoutumista. Lisäksi yhteinen ymmärrys ja tieto luonnosta, ekologiasta, kestävyydestä ja mitatuista ympäristövaikutuksista ovat tärkeitä sitoutumisen näkökulmasta. Olennaista on myös ymmärtää ihmisen, luonnon ja ihmisen rakentaman ympäristön välisiä suhteita.

Ymmärrys  siitä,  että  ihmiset ovat osa luontoa; taito kunnioittaa muiden lajien ja luonnon tarpeita ja oikeuksia lähtökohtana terveiden ja selviytymiskykyisten ekosysteemien ennallistamiselle ja elvyttämiselle

  • Luonnon tärkeyden tunnustamisen tavoitteena on, että oppija harjaantuu kehittämään empatiaa maapalloa kohtaan ja halua pitää huolta muista lajeista. Nämä taidot edellyttävät tietämystä luonnonympäristön pääosista (joita ovat geosfääri, biosfääri, hydrosfääri, kryosfääri ja ilmakehä) sekä elävien organismien ja elottoman materiaalin välisistä läheisistä sidoksista ja keskinäisistä riippuvuussuhteista. Luonnonilmiöiden tuntemus voi auttaa luomaan aiempaa tiiviimmän yhteyden luontoon, mikä puolestaan voi motivoida jatkamaan ympäristökestävyyttä koskevaa oppimista.
  • Luonnon tärkeyden tunnustaminen pyrkii vahvistamaan tervettä suhdetta luontoon. Tämän taitoalueen alulla oppijaan halutaan sytyttää yhteydenkuuluvaisuuden tunne, joka voi esimerkiksi lievittää lasten ja nuorten kokemaa globaalia ilmastoahdistusta ja kielteisiä tunteita ja auttaa parantamaan heidän mielialaansa ja henkistä hyvinvointiaan.
  • ”Luontovaje” (nature deficit disorder) eli luonnosta vieraantuminen  aiheuttaa  monia  haittoja,  joihin lukeutuvat  esimerkiksi
    • aistien  käytön  väheneminen
    • tarkkaavaisuusvaikeudet
    • fyysisen ja emotionaalisen terveyden heikkeneminen
    • likinäköisyyden lisääntyminen
    • lisääntynyt lasten ja aikuisten lihavuus ja
    • lisääntynyt D-vitamiinin
  • Tutkimukset osoittavat, että luontovajeen  paikkaamiseksi ihmisen on sekä oltava yhteydes-
    sä luontoon että tunnettava yhteyttä luontoon. Ensiksi mainitussa yhteydessä on kyse fyysisestä vuorovaikutuksesta luonnonympäristön kanssa. Jälkimmäinen yhteys puolestaan koskee tunteita ja  näkemyksiä, jotka syntyvät merkityksellisistä suhteista ja kokemuksista, joita olemme kehittäneet  ja sisäistäneet luonnonympäristöissä, esimerkiksi suhteessa eläimiin, kasveihin tai paikkoihin. Sisäistynyt luontosuhde voi toimia pitkäjänteisenä motiivina saattaa ympäristöjä luonnontilaan.

Tämä osio on suora lainaus GreenCompista. 

Tiedot

Tietää luonnonympäristön pääosista (geosfääri, biosfääri, hydrosfääri, kryosfääri ja ilmakehä) ja että elävät organismit ja eloton materiaali ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan.

Tietää, että ihmisten hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat riippuvaisia luonnon hyvinvoinnista.

Tietää, että ihmiset ovat osa luontoa ja että ihmisen ja ekologisten järjestelmien välinen raja on mielivaltainen.

Tietää, että ihminen muovaa ekosysteemejä ja että ihmisen toiminta voi vahingoittaa ekosysteemejä nopeasti ja peruuttamattomasti.

Tietää, että luonnonvarojen vahingoittuminen ja ehtyminen voi johtaa katastrofeihin ja konflikteihin (mm. luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, kuivuuteen, suuriin joukkomuuttoihin ja sotaan).

Tietää, että tuotanto on irrotettava luonnonvaroista ja hyvinvointi kulutuksesta.

Taidot

Näkee ja kokee, että ihmiset pystyvät elämään yhdessä ja kunnioittamaan muita elämänmuotoja.

Pystyy tunnustamaan kulttuurisen monimuotoisuuden maapallon resurssien rajoissa.

Näkee, kuinka ihmiset voisivat viettää nykyistä enemmän aikaa luonnossa ja auttaa palauttamaan ympäristöjä luonnontilaan.

Tunnistaa prosesseja tai toimia, joilla vältetään tai vähennetään luonnonvarojen käyttöä.

Asenteet

Haluaa vaalia luonnon ja ihmisten välistä sopusointuista suhdetta.

Suhtautuu kriittisesti ajatukseen, että ihmiset ovat muita elämänmuotoja tärkeämpiä.

Osoittaa empatiaa kaikkia elämänmuotoja kohtaan.

Antaa arvoa luonnon roolille ihmisten hyvinvoinnissa, terveydessä ja turvallisuudessa.

Pyrkii pitkäjänteisesti saattamaan ympäristöjä luonnontilaan.

  • Monipuoliset oppimismenetelmät.
  • Kestävyys sisällytetään kaikkiin oppiaineisiin.
  • Suunnitellaan valinnaisia kursseja ja monialaisia oppimiskokonaisuuksia kestävyydestä.
  • Opiskelijoita kannustetaan kestävyyteen.
  • Uteliaisuudesta vaikuttamiseen: miten jokapäiväiset valinnat vaikuttavat laajemmin yhteiskuntaan.
  • Opiskelijoille, opettajille ja tekniselle henkilökunnalle viestitään systeemistä tietoa ja selkeitä perusfaktoja kestävyydestä.
  • Opiskelija- ja työtovereiden muistuttaminen kestävyysasioista.
  • Koulu tarjoaa syvällistä tietoa ympäristöstä ja järjestelmistä, jotta opiskelijat voivat ymmärtää, kuinka aurinkopaneelit toimivat tai kerätyt jätteet kierrätetään.

  • Epäluottamus tutkimusta kohtaan
  • Pedagoginen epäpätevyys
  • Opettajat epäjohdonmukaisina roolimalleina
  • Muut oppimissisällöt etusijalla
  • Muita asioita pidetään koulutuksellisesti tärkeämpinä

  • Kuinka voidaan luoda yhdessä valinnaisia tai monialaisia kursseja, jotka keskittyvät kestävyyteen? Miten voin tehdä yhteistyötä muiden tieteenalojen kollegoiden kanssa?
  • Mitkä lähellä olevat tekniset ratkaisut ja materiaaliset resurssit (esim. energiajärjestelmät, vesihuolto, jätehuolto) voivat toimia konkreettisina ilmiöinä ja oppimisen ympäristöinä?
  • Kuinka kestävyys voidaan integroida mielekkäästi eri oppiaineisiin?
  • Pohdi ryhmässä: Miten päivittäiset valintasi liittyvät laajempiin kestävyyskysymyksiin?
  • Minkälainen kampanja lisäisi tietoa kestävyyden perusteista koulussanne tai yliopistossanne? Millä kurssilla tai missä tilanteessa? Kenen kanssa?

Mahdollistamisen avaimet

Sitoutumista voi edistää pohtimalla arvokysymyksiä yhdessä ja osallistaen. Lisäksi luontosuhteen vahvistaminen ja ymmärryksen lisääminen kestävyyskysymysten merkityksestä auttaa sitoutumaan. Sitoutumista vahvistaa myös se, että kestävyysarvot näkyvät sekä rakennetun ympäristön ratkaisuissa että strategioissa ja muissa koulun/ yliopiston dokumenteissa.

Sitoutuminen ja osaamisen tasot

Kun pohdimme sitoutumista käytännön arjen näkökulmasta, meidän tulisi huomioida kestävyysosaamisen kolme tasoa:

  • Opiskelijat, opettajat, rehtorit ja muu henkilöstö sitoutuvat kestävyyteen, kun autamme heitä vahvistamaan omaa osaamistaan kestävyyskysymyksissä, eli tietoja, taitoja ja asenteita.
  • Sääntöjen, normien, käytäntöjen ja organisaatiokulttuurin kehittäminen tukemaan kestävyyttä vahvistaa koko koulun tai yliopiston sitoutumista.
  • Toimintaympäristön ja arkikäytäntöjen kehittäminen kestävämmäksi tukee koko yhteisön sitoutumista.

Nämä kolme tasoa, yksilö, yhteisö, ja teknis-materiaalinen taso, kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa niin, että jokainen taso tarvitsee kahta muuta toteutuakseen.

Yksilön osaaminen ja valmiudet

Asenteet kestävyyttä ja luontoa kohtaan vaikuttavat sitoutumiseen. Opiskelijoiden, opettajien, johtajien ja muiden toimijoiden sisäinen motivaatio helpottaa kestävyyden edistämistä. Positiivisia asenteita ja huolenpitoa luontoa ja ihmisiä kohtaan voidaan vahvistaa tiedon ja myönteisten kokemusten kautta. Oikeudenmukaisuuden huomioiminen ja osallisuuden vahvistaminen voivat tuottaa toimivia ja tehokkaita ratkaisuja. Tärkeää on myös vahvistaa itsetutkiskelun, arvojen tarkastelun ja järjestelmien kriittisen arvioinnin taitoja sekä pohtia vaihtoehtoisia kestävämpiä tapoja olla maailmassa. Nämä taidot jäävät usein liian vähälle huomiolle opetuksessa.

Yhteisön osaaminen ja valmiudet

Virallinen yhteisön sitoutuminen kestävyyteen näkyy säännöissä ja päätöksissä. Vaikka monesti tuntuu, että tavoitteiden ja käytännön välillä on kuilu, säädökset, suunnitelmat ja strategiat toimivat perustana paikallisille toimille. Kirjoitetut lupaukset eivät kuitenkaan riitä, vaan todellinen muutos edellyttää yhteistä innostusta ja jaettua ymmärrystä kestävyyden perusteista.

Teknis-materiaaliset valmiudet

Kestävyyden arvostaminen konkretisoituu fyysisissä ratkaisuissa: infrastruktuurissa, laitteissa ja oppimisympäristöissä, joita kehittämällä voidaan saavuttaa nopeasti ympäristöhyötyjä. Nykyisiä käytäntöjä tulisi voida arvioida kriittisesti, ja mittaukset, kuten veden ja energian kulutus, kierrätysaste tai muut ympäristöindikaattorit, voivat tarjota konkreettista tietoa edistymisestä. Luonto ja rakennetut ympäristöt toimivat myös tärkeinä ympäristö- ja kestävyysosaamisen oppimisympäristöinä.

Miten eri tasot liittyvät toisiinsa?

Yksilöiden, yhteisön ja teknis-materiaaliset valmiudet kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi teknis-materiaaliset ratkaisut voivat tuottaa tietoa, joka tukee keskustelua yhteisössä ja edistää yksilöiden oppimista. Konkreettiset tilastot kulutuksesta ja ympäristökuormituksesta kannustavat ja motivoivat muutokseen sekä auttavat parantamaan toimintatapoja. Kestäviin toimintatapoihin kannustava ympäristö vahvistaa arvoja ja innostusta. Tarvitaan yksilöiden osaamista, jotta teknisiä ratkaisuja voidaan hyödyntää ja kehittää.

Yhteisön rakenteet, päätökset ja resurssit ovat ratkaisevia teknis-materiaalisten ratkaisujen yhteissuunnittelussa ja hankinnoissa, ja ne paljastavat, miten kirjalliset strategiat toteutuvat käytännössä. Kun strategioita kehitetään ja käsitellään yhdessä, ne voivat vahvistaa koko yhteisön sitoutumista ja osallistumista. Samalla yksilöiden osaaminen vahvistuu.

Rehtoreilla ja opettajilla tulisi olla tietämystä kestävyydestä ja taitoja tehdä päätöksiä. Lisäksi tarvitaan kykyä johtaa arvokeskustelua ja osallistavaa vuoropuhelua. Sitouttaminen vaatii valmiuksia monialaiseen tiimityöskentelyyn, suunnitteluun ja yhteistyöhön sidosryhmien kanssa.