MUUTOS
Kestävien tulevaisuuksien visiointi
Kestävyyskriisien keskellä ei ole helppoa kasvattaa tulevia sukupolvia ottamaan vastuuta, kun aikuisetkaan eivät tiedä, kuinka tulla toimeen ongelmien kanssa ja saada aikaan kestävyyteen johtavia muutoksia. Jos meillä ei ole yhteistä visiota kestävästä tulevaisuudesta eikä käsitystä vaihtoehdoista, ajaudumme vahvistamaan nykyisiä kestämättömiä käytäntöjä ja ajattelutapoja. Jotta voimme nähdä maailman eri tavalla, oppia pois kestämättömyydestä ja oppia sellaista, mitä ei ole vielä olemassa, on tärkeää ajatella myös luovasti ja monialaisesti.
Koulutuksen arjessa onkin tarpeen miettiä muutoksen mahdollisuuksia. Konkreettiset tavat parantaa kestävyyttä ja vähentää ympäristökuormitusta ovat usein opettajien ja muiden käytännön toimijoiden mielestä mielekkäämpiä kuin arkeen liittymättömien visioiden kehittely. Niinpä on syytä pohtia yhdessä, millaisia muutoksia tarvitaan juuri tässä paikassa. Muutoksen tekeminen ei ole aina helppoa, varsinkin kun samaan aikaan maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Tarvitaan epävarmuuden sietämistä ja kestävyyskriisien herättämän ahdistuksen kanavoimista toimintaan.
Tulevaisuus: visioit ja konkretia
Kestävyyskriisin keskellä on olennaista hahmottaa mahdollisia tulevaisuuksia ja luoda niiden pohjalta konkreettisia tavoitteita. Erilaiset visiot tulevaisuudesta vaihtelevat ei-toivottujen, todennäköisten ja toivottavien välillä, mikä voi synnyttää apatiaa ja epätoivoa opiskelijoiden ja aikuisten keskuudessa. Siksi on olennaista vahvistaa – yhteisen vision ja konkreettisen toiminnan kautta – yhteisön uskoa, että kestävä tulevaisuus on mahdollinen. Myös kun tehdään tekniseen ja materiaaliseen ympäristöön liittyviä suunnitelmia ja hankintoja, on tärkeää ajatella pitkällä tähtäimellä sekä huomioida myös laitteiden huolto, kestävyys ja elinkaari.
Taito hahmottaa vaihtoehtoisia kestäviä tulevaisuuksia kuvittelemalla ja kehittämällä vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita ja määrittämällä vaiheet, joita tarvitaan parhaimman kestävän tulevaisuuden saavuttamiseksi
- Tulevaisuuslukutaito antaa oppijoille välineitä – tietoja, taitoja ja asenteita –, joiden avulla he voivat ymmärtää tulevaisuuden erilaisten tulevaisuuksien kirjona ja luoda omia visioitaan siitä, millainen kestävä tulevaisuus voisi olla. Tutkimuksissa erotetaan yleisesti kolme lähestymistapaa, joiden kautta tulevaisuuksia voidaan ymmärtää:
- odotetulla tulevaisuudella tarkoitetaan sitä, mitä odotamme tapahtuvan sen perusteella, mitä tällä hetkellä tapahtuu ja minkä tiedämme soljuvan tavalliseen tapaan (”business as usual”
- -vaihtoehtoisilla tulevaisuuksilla tarkoitetaan niitä kehityskulkuja, jotka saattavat poiketa odotuksista (esimerkiksi että tulevaisuudessa on luotu runsaasti vihreitä työpaikkoja, joita ei tällä hetkellä ole olemassa)
- parhaana pidetyllä tulevaisuudella tarkoitetaan visioitua tulevaisuutta, joka on kestävä sekä ihmisten, yhteisöjen että maapallon näkökulmasta. Parhaana pidetyn tulevaisuuden visiointiin kuuluvat myös sen saavuttamiseen tarvittavat toimenpiteet ja vaiheet
teen).
- Tulevaisuuslukutaito auttaa oppijoita ennakoimaan muutoksia, valmistautumaan niihin ja keksimään uutta muutosten virrassa.
- Tulevaisuuslukutaidon tavoitteena on kannustaa oppijoita
- i) käyttämään mielikuvitusta tulevaisuusajattelussa, ii) käyttämään intuitiota ja luovuutta ja
- iii) arvioimaan mahdollisia toimia, joita tarvitaan heidän oman parhaan tulevaisuutensa saavuttamiseksi. Käyttämällä todellisen elämän kokemuksia oppijoita voidaan harjaannuttaa sekä laadullisissa että kvantitatiivisissa tulevaisuudentutkimuksen menetelmissä.
Tämä osio koostuu GreenCompin suorista lainauksista.
Tiedot
Tuntee kestävyysskenaarioita varten luotujen odotettujen, parhaana pidettyjen ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien välisen eron.
Tuntee kestävyysskenaarioita varten luotujen odotettujen, parhaana pidettyjen ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien välisen eron.
Tietää, että skenaarion kehittäminen voi pohjautua aiempiin tapahtumiin ja nykyisiin muutossignaaleihin.
Tietää, että skenaarioita voidaan hyödyntää, kun tehdään päätöksiä toivotunlaisen kestävän tulevaisuuden saavuttamiseksi.
Tietää, että ihmisen aiheuttamilla vaikutuksilla on suuri merkitys, kun kartoitetaan vaihtoehtoisia ja parhaimmiksi katsottuja tulevaisuusskenaarioita.
Taidot
Osaa visioida vaihtoehtoisia kestäviä tulevaisuuksia, jotka perustuvat tieteeseen, luovuuteen ja kestävyysarvoihin.
Osaa analysoida ja arvioida tulevaisuuksia sekä niiden mahdollisuuksia, rajoituksia ja riskejä.
Osaa tunnistaa toimia ja aloitteita, jotka auttavat rakentamaan parhaaksi katsotun tulevaisuuden.
Pystyy ennakoimaan mahdollisia tulevia vaikutuksia aiempien suuntausten ja nykyisten olosuhteiden pohjalta.
Asenteet
Soveltaa kestävyystoimien suunnittelussa, tarkastelussa ja arvioinnissa pitkän aikavälin lähestymistapaa.
On huolissaan oman toimintansa vaikutuksesta tulevaisuuteen.
On tietoinen siitä, että hänen toivomansa seuraukset itselle ja yhteisölle voivat vaikuttaa siihen, että hän pitää tiettyjä skenaarioita parempina kuin toisia.
Pyrkii yhdistämään tarkkaan määritellyt ajattelumenetelmät luoviin ja osallistaviin lähestymistapoihin.
- Käyttämällä yksinkertaisia ja luovia visiointiharjoituksia – tulevaisuusskenaarioita ja toivottujen tulevaisuuksien ”muistelua”, millainen kehityskulku tulevaisuudesta tähän päivään voisi olla edeltänyt hyvän tulevaisuuden toteutumista.
- Opiskelijoiden merkityksellisen tulevaisuustoimijuuden vahvistaminen ja voimaannuttaminen, miten tulevaisuuskuvat vaikuttavat tulevaisuuteemme.
- Konkreettisten ja merkityksellisten tekojen kautta voidaan oppia yhdessä suurista kestävyystavoitteista. Käytännönläheiset aktiviteetit esimerkiksi materiaalien uudelleenkäytön edistämisestä. Pienet muutosprojektit antavat toivoa ja vahvistavat toimijuutta yhteisössä.
- Kriittinen pohdinta: miten kestävän tulevaisuuden visiot voidaan toteuttaa omassa elämässä ja yhteisössä.
- Johtajan oma visio kestävyydestä ja sen priorisointi päivittäisessä päätöksenteossa. Johtajat kannustavat kaikkia kuvittelemaan toivottavia ja toteuttamiskelpoisia tulevaisuuksia.
- Tavoitteista toimintaan testaamalla suunnitelmia todellisten rajoitteiden valossa.
- Yhteisön kestävien materiaalisten valmiuksien vahvistaminen pitkällä tähtäimellä sekä niiden hallinnointi ja ylläpitäminen.
- Laitteet, jotka on helppo päivittää ja edusauttavat pitkän aikavälin realistisia ja joustavia suunnitelmia.
- Ei ymmärretä vision ja yhteisön visioinnin tärkeyttä.
- Välinpitämätön johtajuus ja hajanainen viestintä saavat epäröimään ja herättävät opiskelijoissa kyynisyyttä ja näköalattomuutta siitä, ettei tilannetta voisi parantaa tai heidän teoillaan olisi merkitystä.
- Ristiriita kestävyyskasvatuksen pyrkimysten ja nykypäivän kulutusyhteiskuntaa hallitsevien tavoitteiden ja trendien välillä.
- Vaatimukset vähemmän kulutuskeskeisestä tulevaisuudesta jäävät epämääräisiksi, koska nykyisessä tilanteessa toisenlaista ja kestävää tulevaisuutta on vaikea kuvitella.
- Kuinka voimme huomioida kestävyyden päivittäisessä päätöksenteossa ja pitkän aikavälin suunnitelmissa?
- Kuinka voimme kannustaa oppilaita ottamaan vastuuta ja johtotehtäviä kestävyyden edistämisessä koulussa ja laajemminkin?
- Miten nykyiset strategiamme ja resurssien kohdentaminen ovat linjassa kestävyyden tavoitteidemme kanssa? Mitä voimme muuttaa?
- Kuinka voin sisällyttää opetukseeni käytännönläheisiä, toiveikkaita kestävyysprojekteja, joissa abstraktit kestävyyden ideat muuttuvat konkreettisiksi innostaviksi teoiksi?
- Kuinka voin tukea oppilaita ja heidän toimijuuttaan kestävyyden ja kulutuskulttuurin välisten ristiriitojen keskellä?
- Mitä tunteita tulevaisuuden ajatteleminen herättää, ja miten nämä tunteet voisivat motivoida ja kanavoida muutokseen?
Sopeutuminen: joustavuus ja hyvinvointi
Muutos on aina kuormittavaa, vaikka se johtaisi parempaan tulevaisuuteen. Koulu tai yliopisto voi tukea koko yhteisöä – opiskelijoita, opettajia ja ylläpitohenkilöstöä – tarjoamalla mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Johtajuudella on keskeinen rooli sopeutumisprosessissa. Johtajaa tarvitaan myös ohjaamaan yhteisöä kehittämään konkteereettista ja yhteisesti sovittua toimintasuunnitelmaa. Myös uusien teknologioiden käyttöönotto edellyttää koko yhteisöltä joustavuutta: kriittistä asennetta, epävarmuuden hyväksymistä ja luottamusta omaan kykyyn oppia.
aito hallita siirtymiä ja haasteita monimutkaisissa kestävyystilanteissa ja tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä epävarmoissa, monitulkintaisissa ja riskejä sisältävissä konteksteissa
- Sopeutumiskyvyllä tarkoitetaan joustavuutta sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja vastata muutoksiin, joita monimutkaiseen maailmaamme väistämättä kuuluu. On olennaisen tärkeää, että oppijat saavat taitoja, joiden avulla he selviytyvät tulevaisuuteen liittyvästä epävarmuudesta, viheliäisten kestävyysongelmien hahmottomuudesta ja siitä, millaisia kehityskulkuja ongelmiin saattaa liittyä tulevaisuudessa. Sopeutumiskyvyn taitoalueen tavoitteena on tarjota oppijoille välineitä, jotta he voivat selviytyä kompromisseista, joita kestävyyden saavuttaminen vaatii. Tällaiset kompromissit voivat liittyä esimerkiksi ympäristövaikutuksiin, yhteiskunnallisiin muutoksiin ja taloudellisiin näkökohtiin. Lisäksi tavoitteena on, että oppijat kokevat pystyvänsä harkitsemaan vaihtoehtoja ja tekemään tulevaisuutta koskevia päätöksiä myös ristiriitaisuuksia ja riskejä sisältävissä tilanteissa.
- Ihmiset voivat oppia ja hankkia tietoa, joka voi johtaa mielipiteiden ja käyttäytymisen muuttumiseen sekä auttaa tunteiden hallinnassa. Kognitiivisen sopeutumiskyvyn näkökulmasta tämä voisi tarkoittaa, että ihmisille voidaan opettaa nykyistä tehokkaammin, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. Käyttäytymiseen liittyvän sopeutumiskyvyn osalta tähän osaamisalueeseen voi sisältyä myönteisten ja rakentavien toimien edistäminen nuorten keskuudessa. Tällaisia toimia ovat ympäristön hyvinvointia edistävät ja ylläpitävät toimet, kuten energian säästäminen, kierrätys, puhtaan energian hyödyntäminen, vedenkäytön hallinta ja muiden kannustaminen kotona ja koulussa tekemään samoin.
Tämä osio koostuu GreenCompin suorista lainauksista.
Tiedot
Tietää, että ihmisen toiminnasta voi aiheutua arvaamattomia, sattumanvaraisia ja monitahoisia seurauksia ympäristölle.
Tietää, ettei monimutkaisiin sosioekologisiin ongelmiin ole olemassa yhtä ainoaa ratkaisua, vaan pikemminkin erilaisia vaihtoehtoja, jotka määräytyvät ajan ja tilanteen mukaan.
On tietoinen luonnonympäristöön tehtyihin muutoksiin liittyvistä riskeistä.
Tietää, mitkä oman elämäntavan osa-alueista vaikuttavat merkittävällä tavalla kestävyyteen ja vaativat sopeutumista (esim. lentomatkailu, auton käyttö, lihan kulutus, pikamuoti).
Tietää, että paikallisella vaikutuksilla ja globaalin tason kestävyydellä on merkittävä yhteys.
Taidot
Pystyy soveltamaan erilaisia lähestymistapoja kestävyyden tarkastetussa ja lisäämiseksi.
Pystyy tunnistamaan erilaisia elämäntapoja ja kulutustottumuksia, jotka tukevat luonnonvarojen säilymistä, ja mukautumaan niihin.
Osaa ottaa huomioon paikalliset olosuhteet käsitellessään kestävyyteen liittyviä kysymyksiä ja mahdollisuuksia.
Selviytyy kestävyyskysymyksiin liittyvästä monitulkintaisuudesta ja epävarmuudesta pohtiessaan vaihtoehtoja.
Asenteet
Tunnustaa ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja köyhtymisen tunnevaikutukset.
On valmis lopettamaan kestämättömät käytännöt ja kokeilemaan vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Pystyy aidosti harkitsemaan kestäviä vaihtoehtoja, vaikka ne kilpailisivat henkilökohtaisten etujen kanssa.
Suhtautuu odottamattomiin ympäristömuutoksiin joustavasti, neuvokkaasti ja mukautuvasti.
Selviytyy kestävyyspäätöksiin liittyvistä kompromisseista eri aloilla ja niiden välillä (ympäristö, yhteiskunta, talous, kulttuuri, politiikka) sekä suhteessa aikaan ja tilaan.
- Johtajuus, joka ylittää rajoja ja yhdistää opiskelijat, henkilökunnan, vanhemmat ja viranomaiset.
- Vahvistetaan yhteisön ja yksilöiden voimavaroja ja valmiuksia. Opettajille koulutusta ja uusia pedagogisia lähestymistapoja. Myös huoltajia tiedotetaan ja eri toimijoiden teknisistä valmiuksista huolehditaan.
- Luovat työpajat vahvistavat luovaa ilmapiiriä yhteisössä ja mahdollistavat tunteiden ilmaisemisen, ongelmien tunnistamisen ja luovien ideoiden kehittämisen.
- Pitkäaikaisten suunnitelmien realistisuus ja joustavuus.
- Uusien teknologioiden tai lähestymistapojen omaksuminen, joustavuus uusien työkalujen (esim. anturit, sovellukset, innovatiiviset materiaalit) käyttöönotossa.
- Pitkäikäisten helposti päivitettävien ja ylläpidettävien laitteiden hankinta.
- Henkilökohtaisen vastuun ja merkityksen kieltäminen sekä omistajuuden kapeus.
- Luovuuden Esteet.
- Kun ihmiset pitävät toimia merkityksettöminä, kiinnostus hiipuu nopeasti.
- Taloudellisten resurssien ja ajan puute.
- Kouluille ja yliopistoille tyypilliset hierarkkiset suhteet rajoittavat opiskelijoiden ja opettajien mahdollisuuksia vaikuttaa ja tulla kuulluksi.
- Kestävyysopetuksen ja oppilaitosten todellisten käytäntöjen väliset ristiriidat.
- Miten johtamiskäytäntömme tukevat henkistä hyvinvointia ja luovuutta muutosten aikana?
- Kuinka voin tukea oppilaita sopeutumaan muutoksiin ja samalla ylläpitää heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan?
- Millaisia mahdollisuuksia tarjoamme opiskelijoille ja henkilökunnalle ilmaista itseään ja osallistua merkityksellisellä tavalla kestävyyden edistämiseen?
- Mitä strategioita voimme käyttää hierarkkisten esteiden voittamiseksi ja osallistavan johtajuuden edistämiseksi koko kouluyhteisössä?
- Kuinka voimme varmistaa, että uudet teknologiat ja laitteet ovat helppoja päivittää ja ylläpitää ajan mittaan?
Innovaatio: luovuus ja monialaisuus
Kestävyyshaasteiden selättäminen ja uusien, luovien ratkaisujen kehittäminen edellyttää monialaista yhteistyötä. Siihen tarvitaan avoimuutta luoville ja uusille ratkaisuille. Kun yhteistyötä tehdään paitsi organisaation sisällä, myös ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa, eri alojen kohtaamisessa voi syntyä jotain ennennäkemätöntä ja oikeasti uutta. Parhaassa tapauksessa koulu tai yliopisto voi kehittää toimintamalleja, joita voidaan levittää oppilaitoksen ulkopuolelle muillekin toimijoille. Ennen kuin todellisia innovaatioita voi syntyä, onarvioitava kriittisesti, mikä on se muutos, jota tarvitaan.
Taito nähdä asioiden väliset suhteet tutkimalla ja yhdistämällä eri tieteenaloja, hyödyntämällä luovuutta ja kokeilemalla uusia ideoita tai menetelmiä
- Tutkiva ajattelu pyrkii vahvistamaan luovuutta, joka puolestaan tukee vaihtoehtoisten tulevaisuuksien visiointia. Hyödyntämällä monialaisesti eri tieteenaloja, perinteitä ja kulttuureja tutkiva ajattelu voi auttaa oppijoita luomaan tulevaisuuden visioita kiertotaloudesta (kestävän kehityksen tavoite 12) ja yhteiskunnasta (kestävän kehityksen tavoite 11). Jotta voimme siirtyä lineaarisista tuotantoja kulutusmalleista kiertotalouteen, tarvitsemme sekä luovaa ajattelua että käytännön kokeiluja, joilla uusia ideoita ja lähestymistapoja voidaan testata.
- Koska kiertotaloutta edistävät innovaatiot muuttavat yhteiskuntaamme, ne tuovat mukanaan myös uusia sosiaalisen vuorovaikutuksen tapoja ja uusia kulttuurikäytäntöjä. Esimerkkinä kiertotaloudesta toimivat vaikkapa verkkoalustat, joiden välityksellä ihmiset voivat vaihtaa vaatteitaan, jakaa autojaan ja vähentää ruokahävikkiä.
- Tutkiva ajattelu edellyttää kognitiivisia prosesseja ja intuition käyttöä. Kestävyyskasvatuksen sisältöjen ja pedagogisten lähestymistapojen avulla oppijoita kannustetaan kehittämään luovan ajattelun taitoja hyödyntämällä kognitiivisten prosessien ja intuition välisiä läheisiä yhteyksiä.
Tämä osio koostuu GreenCompin suorista lainauksista.
Tiedot
Tietää, että kestävyysongelmiin puuttuminen järjestelmätason muutosten aikaansaamiseksi vaatii eri tieteenalojen, tietokulttuurien ja erilaisten näkemysten yhdistämistä.
Tietää, että uusien menetelmien ja ideoiden tutkiminen ja kokeileminen ovat tärkeä osa pyrkimyksiä ratkaista monimutkaisia kestävyyshaasteita.
Tuntee kiertotalouden ja yhteiskunnan keskeiset käsitteet.
Tuntee kestävyyden periaatteita ja kestävän kehityksen käsitteitä, myös niiden alkuperän ja kehityksen osalta, tärkeimpiä sidosryhmiä, ihmisen toiminnan vaikutuksia yhteiskuntaan ja maapalloon sekä ympäristönsuojelun, ennallistamisen ja elpymisen periaatteita.
Taidot
Osaa käyttää todisteita ja tutkimustietoa voidakseen ymmärtää, selittää, ennakoida ja hallita kestävään kehitykseen liittyviä muutoksia.
Osaa yhdistää tietämystä ja resursseja kestävyyshaasteisiin vastaamiseksi.
Osaa yhdistellä kestävyyteen liittyviä tietoja eri tieteenaloilta.
Osaa soveltaa luovasti kiertotalouden periaatteita, esimerkiksi laadun arvostamista määrään nähden sekä uudelleenkäyttöä ja korjaamista.
Pystyy ottamaan huomioon eriävät mielipiteet.
Asenteet
On valmis kestävyyskokeiluihin eikä pelkää epäonnistumista.
Hallitsee sekä norminmukaisen että normeja uudistavan kestävyysajattelun.
On valmis pohtimaan kestävyyshaasteita ja -mahdollisuuksia eri näkökulmista.
Uskaltaa tehdä epätavallisia valintoja.
- Suunnitellaan projekteja, joissa analysoidaan ongelmia ja kehitetään ideoita: todellinen muutos vaatii enemmän kuin vain ohjeiden noudattamista – se vaatii luovia ja harkittuja ratkaisuja.
- Luovat työpajat vahvistavat luovaa ilmapiiriä yhteisössä ja mahdollistavat tunteiden ilmaisemisen, ongelmien tarkastelun monista näkökulmista ja luovien ideoiden kehittämisen.
- Yhteistyö ja verkostoituminen yhteisön sisällä (opettajien, opiskelijoiden, henkilökunnan, perheiden, palveluntarjoajien kanssa) sekä ulkoisten sidosryhmien (kunnat, paikalliset yhdistykset, yritykset jne.) kesken. Halukkuus ja valmius kuunnella muita sidosryhmiä, joilla on erilaiset intressit ja ajattelutavat.
- Luovien ja monialaisten lähestymistapojen käyttö, teknisen tietämyksen, käyttäytymisen muutoksen ja yhteisön osallistumisen integrointi innovatiivisten ja käytännöllisten ratkaisujen kehittämiseksi monitahoisiin kestävyyshaasteisiin.
- Kaikkien toimijoiden valmiuksien kehittäminen, jotta osaamisvajeesta johtuva romahdus voidaan estää.
- Keskitytään käytäntöihin, joita voi soveltaa ja hyödyntää laajasti. Kun siirrytään tavoitteista toimintaan, testataan suunnitelmia käytännössä, miten ne toimivat todellisten esteiden näkökulmasta.
- Institutionaaliset esteet, esimerkiksi tiedekunnan jäsenten roolit, autonomia ja mahdollisuus järjestää vapaasti oma opetus ammatillinen toiminta haluamallaan tavalla.
- Haluttomuus kuunnella neuvoja tai ottaa vastaan tukea kollegoilta, etenkin muilta kuin oman alan edustajilta.
- Vastustus luovia käytäntöjä kohtaan.
- Mitä strategioita voimme käyttää verkostojen rakentamiseen ulkoisten sidosryhmien (esim. kunnat, yritykset, yhdistykset) kanssa, jotta voimme luoda kestäviä ratkaisuja yhdessä?
- Kuinka voimme luoda toimintakulttuurin, joka arvostaa luovuutta ja monialaista yhteistyötä kaikissa rooleissa ja osastoissa?
- Millaisen projektin voisimme suunnitella, joka voisi tuoda todellista muutosta kouluunne tai yliopistoonne?
- Kuinka voin suunnitella oppimiskokemuksia, jotka kannustavat oppilaita analysoimaan kestävän kehityksen haasteita ja kehittämään yhdessä omia luovia ratkaisuja?
- Kuinka voin luoda luokkahuoneeseen ilmapiirin, joka tukee tunteiden ilmaisua ja luovuutta, erityisesti monitahoisten aiheiden käsittelyssä?
Muutos rakentuu yhteisesti jaetun vision ja konkreettisten toimintasuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden avulla. Tarvitaan myös monialaisia ja luovia ratkaisuja, tietoa, joustavuutta ja jaksamista sekä pitkällä tähtäimellä mietittyjä hankintoja.
Muutos ja osaamisen tasot
Tulevaisuuden, sopeutumisen ja innovaatioiden tarkastelu kestävyysosaamisen eri tasojen kautta auttaa ymmärtämään muutoksen luonnetta.
Olennaista on:
- oppia ymmärtämään, millaisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja tulevaisuus voi tarjota, sekä kehittää luovuutta ja sitkeyttä suurten haasteiden edessä,
- tukea rakenteita, normeja ja organisaatiokulttuuria, jotka rakentavat muutosta, ja
- kehittää toimintaympäristöä ja tekniikkaa niin, että se mahdollistaa muutoksen kohti kestävyyttä.
Nämä kolme tasoa, yksilö, yhteisö, ja teknis-materiaalinen taso, kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa niin, että jokainen taso tarvitsee kahta muuta toteutuakseen.
Yksilön osaaminen ja valmiudet
Yksilöt tarvitsevat monenlaista osaamista ja valmiuksia kohdatessaan epävarmuutta ja uusia tilanteita. Myös uusien ratkaisujen kehittäminen edellyttää tietoja, taitoja ja luovaa asennetta. Tulevaisuuden kehityskulkujen ja uusien lähestymistapojen ymmärtäminen vaatii perustietoa ekologiasta, yhteiskunnasta ja luonnontieteestä. Uusia teknisiä ratkaisuja ei ole mahdollista suunnitella ilman teknisiä taitoja, luovuutta ja kokonaisvaltaista ymmärrystä, ja myös erilaisten laitteistojen käyttäminen saattaa vaatia teknisiä taitoja. Muutos sinänsä kuormittaa emotionaalisesti, joten joustavuus, luovuus ja myönteinen asenne oppimiseen ovat välttämättömiä. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot ovat tarpeen, kun toimitaan monialaisissa verkostoissa. Lisäksi johtajat ja opettajat tarvitsevat osaamista muutoksen mahdollistamiseen, ohjaamiseen ja johtamiseen. Kriittinen suhtautuminen muutoksiin on tärkeää, sillä se auttaa näkemään eri näkökulmia ja suuntaamaan muutosta paremmaksi – vaikka yleinen konsensushakuisuus saattaa rajoittaa kriittisiä puheenvuoroja niiden hyödyllisyydestä huolimatta.
Yhteisön osaaminen ja valmiudet
Erilaiset säännöt, toiminnan tavat ja ilmapiiri vaikuttavat siihen, onko yhteisö valmis uusien visioiden luomiseen ja itse muutokseen. Esimerkiksi työehtosopimukset voivat rajoittaa joustavaa yhteistyötä sekä opettajien kesken että opettajien ja muiden työntekijäryhmien välillä, tai rakennuksen ylläpitoon liittyvät sopimukset voivat hankaloittaa uusien teknisten ratkaisujen tai palveluiden suunnittelua.
Toisaalta monialainen yhteistyö – opettajien, opiskelijoiden, henkilökunnan, perheiden, palveluntarjoajien, kunnan toimijoiden, paikallisten yhdistysten ja yritysten kanssa – yhdistää erilaisia taustoja ja osaamisia sekä tarjoaa mahdollisuuden luoda jotain uutta. Suunnitelmien muuntaminen kirjoitetuiksi normeiksi ja strategioiksi auttaa ja ohjaa kouluja, yliopistoja ja niiden sidosryhmiä sitoutumaan ja työskentelemään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Teknis-materiaaliset valmiudet
Kun siirrytään kohti kestävyyttä, uusia teknisiä ratkaisuja kehitetään ja otetaan käyttöön jatkuvasti. Mahdollisuudet kehittää oppilaitoksen teknis-materiaalisia valmiuksia riippuu yleisesti käytettävissä olevista teknologioista ja oppilaitoksen resursseista. Esimerkiksi oppilaitoksen energia-, vesi- tai jätehuolto, ilmanlaatu, hankinnat, liikkumiseen liittyvät järjestelyt tai viheralueet saattavat kaivata parannusta ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Jotta resursseja ei kulutettaisi hukkaan, hankintoja on arvioitava kriittisesti ja pitkällä tähtäimellä, samalla elinkaaret ja huoltomahdollisuudet huomioiden. Parhaassa tapauksessa oppilaitos keksii ratkaisuja, jotka paitsi edistävät kestävyyttä omassa oppilaitoksessa, myös ovat monistettavia ja toimivat esimerkkeinä muille.
Miten eri tasot liittyvät toisiinsa?
Muutokseen liittyvät yksilön ja yhteisön osaaminen ja valmiudet sekä teknis-materiaaliset valmiudet kietoutuvat tiukasti toisiinsa.
Teknisiä parannuksia ei voida toteuttaa ilman yksilöiden tietoja ja taitoja. Vastaavasti, jos materiaalinen toimintaympäristö ei tue kestäviä valintoja, yksilöiden positiiviset asenteet tai tieto oikeista toimintatavoista ei riitä, esimerkiksi jos oppilaitoksessa ei ole kierrätysastioita, oppilaat eivät voi kierrättää.
Jos oppilaitoksella on niukat resurssit ja muut tavoitteet asetetaan kestävyyden edelle, mahdollisuudet muokata esimerkiksi talotekniikkaa jäävät pieniksi. Toisaalta uusien teknisten ja muiden näkyvillä olevien toimintaympäristön ratkaisujen liittäminen tavoitteeksi toimintasuunnitelmaan tarjoaa konkreettisen tavan mitata muutosta kohti kestävyyttä – esimerkiksi saatiinko tavoitteena olleet aurinkopaneelit ja niiden antama energiansäästöhyöty vai ei.
Yksilön osaaminen lisääntyy, kun yhteiset ponnistelut kestävyyden puolesta tarjoavat mahdollisuuksia oppia. Suunnitelmat ja strategiat tarjoavat myös yhteiset tavoitteet, joiden puolesta toimia. Suunnitelmat, strategiat ja tavoitteet eivät kuitenkaan synny ilman yksilöiden tietoja ja taitoja tai johtajien kykyä johtaa ja ohjata kehittämisprosessia.
