Lampaankääpä

Lampaankääpä on kookas epäsäännöllisen muotoinen, kellanvalkoinen, tiheäpillinen, maassa kasvava jalallinen kääpä. Malto kellertyy vioittuessaan.

Etelä-Suomessa hyvin yleinen, harvinaistuu kohti pohjoista (LC).

LAKKI on keskikokoinen ja paksumaltoinen, nuorena kupera, myöhemmin laakeahko, yleensä epäsäännöllisen muotoinen ja mutkareunainen. Nuorena lakin väritys on kermanvalkoinen, vanhemmiten vaalean harmahtavan kellanruskea, usein laikukas. Lakin pinta on kuiva ja aluksi sileä, mutta vanhemmiten keskeltä hieman suomuinen. PILLIT ovat alussa valkeat, mutta vanhemmiten tai kosketeltaessa kellastuvat. Pillistö on hyvin pientä ja tiheässä, millimetrillä on useita pillejä. Pillikerros on kiinteänä osana lakkia eikä se ole irrotettavissa kuten tattien pillikerros. JALKA on paksu, lyhyt, muhkurainen ja valkea, ruhjekohdista kellertyvä, etenkin vanhana jalassa on tummahkoja mustelmalaikkuja. MALTO on kiinteän valkoista, kuumennettaessa se kuitenkin kellertyy tai kellanvihertyy voimakkaasti. HAJU on heikko, miellyttävä. MAKU on mieto.

Itiöt ovat 3,7–4,2 x 3,1–3,5 um, inamyloideja.

Kasvaa usein suurina ryhminä tai renkaina tuoreissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä, etenkin sammalkuusikoissa elokuulta myöhään syksyyn.

Kuusen mykorritsasieni.

Kauppasienilaji. Erinomainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä. Laji on runsassatoinen sekä helppo tunnistaa, kerätä ja käsitellä. Sieni on kuitenkin usein toukkainen ja vanhat itiöemät voivat olla karvaan makuisia. Itiöemät kellertyvät tai kellanvihertyvät voimakkaasti ruuaksi laitettaessa. Sienet voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla ja ne sopivat sellaisenaan monenlaisiin sieniruokiin. — Muita samankaltaisia lajeja: Lampaankääpä on tärkeä erottaa kitkerän makuisesta TYPÄSKÄÄVÄSTÄ (A. confluens), joka kasvaa kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä yleisenä koko maassa. Typäskääpä on lampaankääpää punaruskeampi sieni, jonka malto käsiteltäessä hieman ruskettuu kellastumisen sijaan. Erittäin paljon lampaankäävän näköinen on myös karuilla mäntykankailla harvalukuisena kasvava VUOHENKÄÄPÄ (A. subrubescens). Se on lampaankääpää hennompi ja muuttuu vahingoittuneista kohdista oranssinkeltaiseksi eikä sitruunankeltaiseksi niin kuin lampaankääpä. Erona lampaankääpään ovat myös amyloidit itiöt. Vuohenkääpä on syötävä. Myös harvinaisehko, hiekkapohjaisilla mäntykankailla kasvava SUDENKÄÄPÄ (Boletopsis grisea) muistuttaa lampaankääpää, mutta on harmaamman sävyinen ja mallon värireaktio on harmaanpunertava.