Rusakko
(sv: fälthare, en: European Hare)
Lepus europaeus
Yleiskuvaus
Rusakko on Suomen suurin jäniseläin. Rusakon selkäpuoli on harmaanruskea, vatsapuoli valkea, ja korvat ovat pitkät. Häntä on yläpuolelta musta. Rusakko ei vaihda talvella yhtä selkeää talvikarvaa kuin metsäjänis, joten sen väri pysyy harmaanruskeana ympäri vuoden. Se painaa n. 3–7 kg.
Laji esiintyy Suomen eteläosassa, pohjoisimmillaan Perä-Pohjanmaalla ja Koillismaalla. Se on levinnyt Suomeen kaakosta 1800-luvulta alkaen. Kannan nykyisestä suuruudesta ei ole varmaa tietoa
Rusakko on sopeutunut hyvin maatalousympäristöön ja pientalovaltaisiin kaupunki- ja kyläalueisiin. Se suosii avoimia ympäristöjä, kuten niittyjä, metsänreunoja ja viljelymaita. Rusakon aktiivisuusaika painottuu yöhön, mutta sitä näkee usein myös päiväsaikaan. Rusakko on nopea, se voi juosta jopa 70 km/h.
Ravinto koostuu monipuolisesti kasveista, kuten heinistä, viljasta, puunkuoresta ja varvuista.
Pesä on painauma kasvillisuuden suojassa. Rusakko lisääntyy usein kolme tai jopa neljäkin kertaa vuodessa. Pesueeseen kuuluu 1–10 poikasta, jotka vieroitetaan 21 päivän ikäisinä.
Rusakko on riistaeläin, ja sitä metsästetään sekä turkin että lihan vuoksi.
Viitteet
Rusakko. Luontoportti, https://luontoportti.com/t/3126/rusakko (viitattu 31.3.2023)
Tiainen, Juha: Rusakko. Luonnovarakeskus (Luke), Riistakolmiot.fi, https://www.riistakolmiot.fi/animal/rusakko/ (viitattu 31.3.2023)
Eliöryhmät
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Riistanisäkäs (Metsästyslaki 1993/615; 2019/683)
Metsästyslaissa luetellut riistanisäkkäät (5§).
