Hopeasinisiipi
(sv: silverblåvinge)
Polyommatus amandus
Keskikesän kukkaniityllä vilahtelee sinisiipikoiraan hopeanhohtoiset siivet.
Tunnistaminen
Yläpuolelta koiras on hopeanhohtoisen sininen, naaras osin tai kokonaan ruskea. Sekoitettavissa useisiin sinisiipilajeihin. Määritys lajilleen siipien alapinnoilta, joiden pohjaväri on koiraalla tuhkanharmaa, naaraalla ruskeanharmaa. Takasiipien alapintoja reunustaa rivi heikkoja oransseja täpliä (vrt. niittysinisiipi), joissa ei ole sinisiä pisteitä (vrt. kangas-, keto- ja juolukkasinisiipi); alapinnalla ei myöskään ole valkeaa viirua tai laikkua (vrt. rusko-, lehto- ja hohtosinisiipi). Lisäksi etusiiven alapinnan tyvessä ei ole mustia pisteitä (vrt.hohtosinisiipi).
Elintavat
Lentoaika
Keskikesän perhonen. Lähtee lentoon juhannuksen tienoilla, on runsaimmillaan heinäkuun alkupuolella, ja viimeisiä yksilöitä näkee vielä elokuun puolella.
Ravintokasvit
Toukat käyttävät ravintonaan niittynätkelmää ja virnoja. Ravintokasveja on siis useita, ja osa niistä on melko yleisiä.
Elinympäristö
Hopeasinisiipi esiintyy melko yleisenä kukkarikkailla niityillä, hylätyillä pelloilla, pellonreunoilla ja teiden varsilla. Se on tyypillinen niittylaji, mutta ei kovin vaatelias vaan viihtyy monenlaisilla nätkelmää tai virnoja kasvavilla avoimilla alueilla.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Maatalous
Hopeasinisiipi on yleisin ja tyypillisin niittyjen sinisiivistä. Sitä tapaa usein myös tienvarsilla ja peltojen reunoilla, mutta runsaimmillaan laji on reheväkasvuisilla, virnaa ja nätkelmää kasvavilla niityillä. Tällaiset elinympäristöt ovat pääsääntöisesti maatalouden ja perinteisen karjan laidunnuksen muovaamia alueita. Nykyisin monilajisia niittyjä eli perinneympäristöjä on enää vähän jäljellä. Samalla ovat huvenneet myös vaateliaammat niittyperhoset. Hopea- ja hohtosinisiipi pärjäävät edelleen varsin hyvin, mutta lehto- ja ruskosinisiipi ovat jo selvästi harvalukuisempia.Monet niittyjen päiväperhosista ovat nykyään uhanalaisia.
Kotipihan luontoteot
Hopeasinisiipi on melko yleinen laji, joten se ei tarvitse erityisiä suojelutoimia. Sen ja monen muun niittyperhosen kantoja on silti hyvä tukea kodin tai mökin pihapiirissä. Hopeasinisiiven voi hyvinkin saada asettumaan omalle pihaniitylle. Riittää, että osa pihasta on niittymäistä kasvillisuutta, jolla kasvaa niittynätkelmää, hiirenvirnaa tai muita virnoja. Nämä kasvit saa monesti runsastumaan ihan vaan jättämällä osan pihanurmesta niityttymään, eli niittämällä heinän vain kertaalleen loppukesällä. Sopivaan maastonkohtaan voi myös perustaa oman niittylaikun tuomalla siihen hiekkaista pintamaata ja kylvämällä niittykasvien siemeniä. Kukkaistutukset eli mesikasvit eivät yksinään riitä houkuttamaan pihaan niittyperhosia, sillä ne tarvitsevat ennen kaikkea toukilleen sopivia ravintokasveja.
Tiesitkö tämän?
Hopeasinisiipi on ollut perinteisesti yleisin ja runsain niittyjen sinisiivistä. 2000-luvulla niiden kaikkien kannat ovat kuitenkin heikentyneet: ruskosinisiiven jyrkästi, lehto-, niitty-, hohto- ja hopeasinisiivenkin tuntuvasti. Vuonna 2023 niiden kannat olivat enää 10–40 %vuoden 2000 tasosta. Selvää syytä vähenemiseen ei tiedetä. Eri sinisiipilajien kannat ovat myös vaihdelleet vahvasti synkroniassa, eli tiettynä vuonna kaikki ovat yleensä joko runsastuneet tai vähentyneet.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.
