peltokimalainen – Bombus pascuorum

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
peltokimalainen – Bombus pascuorum

Kuva Jani Järvi, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
Kuvassa kuningatar.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Peltokimalainen on kimalaisista helpoimmin tunnistettava. Selkäpuolelta pääosin punaruskea, takaruumiin tyvi ja kyljet mustat. Kuvassa työläinen.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
peltokimalainen, kuningatar

Kuva Pentti Ketola, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Peltokimalainen

(sv: åkerhumla, en: Common carder bee)

Bombus pascuorum

Kiitos peltokimalainen mustikoista, puolukoista ja vadelmista! Ilman tätä ahkeraa pölyttäjää marjasadot jäisivät pieniksi.

Tunnistaminen

Kimalaisista helpoimmin tunnistettavia. Selkäpuolelta pääosin punaruskea, takaruumiin tyvi ja kyljet mustat.

Kaikki samanvärisiä kuin kuningatar, mutta kesän mittaan koiraiden ja työläisten karvapeitteen punaruskea väri haalistuu kellanharmaaksi, mikä vaikeuttaa tunnistusta syksyllä.

Yksilöiden värityksessä on lisäksi vaihtelua, minkä takia on joskus sekoitettavissa juhannus- tai kaakonkimalaiseen. Erona kylkien eli raajojen tyven karvoitus, joka on peltokimalaisella mustaa, mutta juhannus- ja kaakonkimalaisella vaaleaa.

Elintavat

Lentoaika Melko aikainen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle jo toukokuun alkupuolella. Työläisiä alkaa kuoriutua kesäkuun puolivälistä alkaen, koiraita ja uusia kuningattaria heinäkuussa.

Ravintokasvit Melko pitkäkielinen laji, joka ruokailee laajalla valikoimalla sekä matala- että syväkukkaisia kasveja. Puutarhoissa sille kelpaavat mesikasveiksi useimmat koristekasvit, marjapensaat ja omenat, peltoalueilla etenkin apilat, virnat ja ohdakkeet, metsissä mm. mustikka, puolukka ja vadelma.

Elinympäristö

Peltokimalaista esiintyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä – taajamissa, pihoilla, pellonreunoilla ja kangasmetsissä. Kuningatar tekee pesänsä myyrän- tai maankoloon, tai monesta muusta kimalaislajista poiketen myös paksuun heinikkoon tai heinämättäisiin. Pesäpaikoista ei siten ole pulaa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Peltokimalainen viihtyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, sekä taajamissa, peltoalueilla että kangasmetsissä. Tämän ohella se käyttää laajaa valikoimaa erilaisia mesikasveja – myös kukinnoltaan pitkätorvisia, sillä sen imukärsä on varsin pitkä. Lisäksi peltokimalainen kelpuuttaa pesäpaikakseen monenlaisia koloja, risukasoja tai heinämättäitä. Laji on siten elinvaatimuksiltaan hyvin joustava, mikä onkin tehnyt siitä yleislajin lähes kaikenlaisissa elinympäristöissämme.

Kotipihan luontoteot

Peltokimalaiselle on tarjolla runsaasti pesäpaikkoja erilaisissa maankoloissa, mättäissä ja risukasoissa, joten sitä ei tarvitse tältä osin auttaa. Muiden kimalaisten tavoin lajin elinoloja voi parantaa ylläpitämällä runsaasti kukkivaa puutarhaa, jossa on tarjolla mesikasveja keväästä syyskesään asti. Kannattaa myös jättää osa pihanurmesta kukkaniityksi, joka niitetään vasta syksyn tullen.

Tiesitkö tämän? 

Peltokimalaisen nimi ei ole kovin kuvaava, sillä laji esiintyy yleisenä ja runsaana myös kaikenlaisissa metsissä. Se onkin yksi mustikan, puolukan ja vadelman tärkeimmistä pölyttäjistä.