YHTEYDET
Kestävyyden monitahoisuuden hallinta
Koulutuksen arki koostuu monista näennäisesti irrallisista tilanteista, mikä vaikeuttaa kestävyyden kokonaiskuvan hahmottamista. Jos emme tunnista toimintojemme keskinäisiä yhteyksiä, emme voi löytää ongelmien juurisyitä tai jäsentää niitä mielekkäästi.
Koulutuksessa ja kasvatuksessa arki soljuu tilanteesta toiseen, ja hallittavana on samanaikaisesti monia asioita. Kokonaisuudesta on hankala saada kiinni. Jos emme tunnista asioiden välisiä yhteyksiä ja taustalla piileviä oletuksia, on vaikea löytää ongelmien juuria tai edes hahmottaa kunnolla, mikä itse asiassa on se perimmäisin ongelma. Kun määrittelemme ongelmaa yhdessä, on tärkeää ymmärtää erilaisia näkökulmia kestävyyteen: Erilaiset kulttuuriset taustat ja kontekstit vaikuttavat tapoihimme hahmottaa asioita ja tietämykseemme kestävyyskysymyksistä.
Eri oppiaineiden ja tieteenalojen kytkeminen kestävyyteen on kokonaisvaltaisen ymmärryksen edellytys. On myös tärkeää tarkastella, miten paikka ja kulttuuritausta muokkaavat käsityksiämme kestävyydestä ja tiedosta. Säännölliset osallistavat ja monitieteiset keskustelut voivat auttaa syventämään ymmärrystä ja tunnistamaan keskeisiä kestävyyshaasteita. Lisäksi tekniset mittaukset voivat paljastaa koulun toiminnan merkittävimmät ympäristövaikutukset, niiden syitä ja ohjata kehittämään vaikuttavia toimia.
Käytännön opetuksessa nämä osaamiset syntyvät yhteyksien ymmärtämisestä. Monet opettajat kokevat koulun ja yliopiston arjen hyvin monimutkaiseksi: hallittavana on lukuisia yhteyksiä ja asioita, kuten sidosryhmäyhteistyö, oppisisällöt, tieteenalarajat ja ympäristökysymykset. Tämä monimutkaisuus tekee kestävyyden edistämisestä haastavaa.
Järjestelmät: monitahoisuus ja juurisyyt
Syiden ja seurausten hahmottaminen sekä ymmärrys materiaalien elinkaarista auttaa opiskelijoita, opettajia ja hallintoa tarttumaan keskeisiin kestävyyshaasteisiin. Monitieteiset ja poikkitieteiset lähestymistavat paljastavat, miten eri oppiaineet ja tieteenalat voivat tukea kestävyyttä. Niiden kautta näkökulmia kestävyyteen voi laajentaa tieteeseen, kulttuuriin, yhteiskuntaan ja politiikkaan. Eri toimijoiden verkoston ja paikallisen infrastruktuurin kartoittaminen auttaa tunnistamaan, keiden kanssa on olennaista tehdä yhteistyötä kestävyyden edistämisessä.
Taito lähestyä kestävyysongelmaa useasta näkökulmasta; taito tarkastella aikaa, tilaa ja tilannetta ja ymmärtää niiden keskinäiset vaikutussuhteet järjestelmien sisällä ja niiden välillä.
- Järjestelmälähtöisen ajattelun vahvistaminen on välttämätöntä, jotta oppijat voivat ymmärtää monimutkaisia kestävyysongelmia ja niiden kehityskulkuja. Järjestelmälähtöisen ajattelun avulla todellisuus hahmottuu suhteessa muihin konteksteihin (paikallisiin, kansallisiin, globaaleihin järjestelmiin) ja aloihin (kuten ympäristöä koskeviin, sosiaalisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin aloihin). Tämä on ratkaisevan tärkeä taito, jotta kestävyyttä voidaan edistää. Järjestelmäpohjainen ajattelu auttaa palautemekanismien, interventiopisteiden ja vuorovaikutteisten kehityspolkujen tunnistamisessa.
- Järjestelmälähtöinen ajattelu voidaan ymmärtää vaihtoehtojen arvioinnin, päätöksenteon ja toimijuuden välineenä. Se perustuu oletukseen, että järjestelmän osat toimivat eri tavalla, kun ne erotetaan järjestelmästä. Sen sijaan fragmentaarinen ajattelu, jossa järjestelmän osia analysoidaan erillään järjestelmästä siten, ettei eri osien välisiä suhteita oteta huomioon, voi lisätä lyhytnäköisyyttä, johtaa kestävyysongelmien liialliseen yksinkertaistamiseen ja loitontaa näin todellisuudesta.
Tämä osio koostuu GreenCompin suorista lainauksista.
Tiedot
Tietää, että jokaisella ihmisen teolla on ympäristöä koskevia, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia vaikutuksia.
Tietää, että ihmisen toiminta vaikuttaa todellisuuteen ajassa ja tilassa ja johtaa myönteisiin, neutraaleihin tai negatiivisiin tuloksiin.
Tietää, mitä elinkaariajattelu tarkoittaa ja mitä merkitystä sillä on kestävän tuotannon ja kulutuksen kannalta.
Tuntee monimutkaisiin järjestelmiin liittyvät keskeiset käsitteet ja näkökohdat (kuten synteesi, ilmaantuminen, yhteenliitettävyys, takaisinkytkentä ja kertautuminen) ja niiden vaikutukset kestävyyteen.
Tuntee Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet ja on tietoinen yksittäisten tavoitteiden välisistä yhteyksistä ja mahdollisista jännitteistä.
Taidot
Pystyy kuvaamaan kestävyyttä kokonaisvaltaisena käsitteenä, joka sisältää ympäristöön, talouteen, yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyviä ulottuvuuksia.
Osaa tarkastella kestävyyttä koskevia toimia, tapahtumia ja kriisejä (esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai luonnonvarojen niukkuuden aiheuttamaa muuttoliikettä tai sotia) ympäristön, talouden, sosiaalisten näkökohtien ja kulttuurin näkökulmasta.
Osaa tarkastella ihmisten ja luonnon vuorovaikutusta tilassa ja ajassa.
Osaa analysoida ihmisen toiminnan riskejä ja hyötyjä soveltamalla elinkaariajattelua.
Osaa tunnistaa järjestelmässä ne haasteet ja mahdollisuudet, joissa on eniten potentiaalia saada aikaan muutos kestävyyden parantamiseksi.
Asenteet
Tunnustaa kestämättömyyden perimmäiset syyt niissä ilmiöissä, joista ihmiset ovat vastuussa, kuten ilmastonmuutoksessa.
Hahmottaa kokonaisvaltaisesti luonnontapahtumien ja ihmisen toiminnan väliset yhteydet ja vuorovaikutukset.
Pohtii yksilötason toiminnan lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia muihin ihmisiin ja maapalloon.
Kantaa huolta siitä, millaisia järjestelmätason seurauksia ympäristökriiseistä aiheutuu nykyisille ja tuleville sukupolville sekä muille lajeille.
On huolissaan ihmisen toiminnan ennakoimattomista kerrannaisvaikutuksista.
- Kriittinen analyysi ja miellekartat monitahoisista ilmiöistä: näkökulmina ympäristö, yhteiskunta, talous, kulttuuri, politiikka, verkostot.
- Järjestelmän toimijoiden roolien kartoittaminen: millaisia sopimuksia vastuualueista on tehty ulkoisten sidosryhmien, kuten palveluntarjoajien ja kunnan, kanssa. Millainen rooli kansalaisjärjestöillä on?
- Osallistavat auditoinnit sidosryhmien kanssa: tavoitteena tunnistaa Esteet ja löytää mahdollisia ratkaisuja.
- Ympäristövaikutusten seuranta.
- Elinkaari-tarkastelu (raaka-aineiden hankinnasta ja valmistuksesta käyttöön ja lopulta hävittämiseen ja kierrätykseen) henkilökohtaisella, yhteisöllisellä ja kulttuurisella tasolla.
- Kriittinen pohdinta eri oppiaineiden ja aiheiden välisten yhteyksien ymmärtämiseksi kestävyyden näkökulmasta.
- Rajallinen institutionaalinen tuki ympäristö-, talous- ja politiikkaulottuvuuksien integroimiseksi
- Epäjohdonmukainen yhteisön ja yksilöiden osallistuminen.
- Jäykät akateemiset rakenteet ja byrokratia.
- Hajanaiset opetussuunnitelmat, jotka eivät vahvista eri ilmiöiden välisten yhteyksien ymmärtämistä.
- Ulkoistetaan palvelut, kuten ateriapalvelut, siivous ja hankinnat ja samalla siirretään valta kouluilta ulkopuolisille toimijoille.
- Hajanaiset, riittämättömät ja monitahoiset päätöksenteon rakenteet, toimintaperiaatteet ja lainsäädäntö.
- Infrastruktuurin rajoitukset (heikko energia-, elintarvike-, jätehuolto, liikennepalvelut, kunnan infrastruktuuri).
- Miten kestävän kehityksen eri osa-alueet (esim. jäte, energia, hankinnat, tasa-arvo) liittyvät toisiinsa koulun arjessa? Tee miellekartta.
- Ketkä henkilöt ja organisaatiot ovat mukana tekemässä koulustasi kestävämpää? Miten voimme selventää ja sopia vastuualueista henkilöstön, palveluntarjoajien ja kuntien kesken?
- Mitkä ovat ympäristöön, yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin ja hallintoon liittyvien tekijöiden väliset yhteydet koulunne käytännöissä kestävyyden näkökulmasta?
- Miten eri oppiaineet (esim. tiede, historia, taide) edistävät kestävyysosaamista?
- Mikä on (tietyn) hankinnan ja laitteiden elinkaari koulussanne?
Näkökulmat: oletukset ja kriittinen ajattelu
Miten ajattelemme maapallon, ihmisten ja yhteiskuntien toimivan? Kun pohdimme tätä kysymystä, voi paljastua kulttuurisia vinoumia, jotka estävät meitä tunnistamasta kestävyyden kannalta tärkeitä tekijöitä. Kun etsimme erilaisia näkökulmia, laajennamme ymmärrystämme. Myös pienten tutkimusten tekeminen auttaa ymmärtämään syvemmin, Voimme esimerkiksi tarkastella energiankulutustilastoja tai kerätä sidosryhmien mielipiteitä kyselyillä ja keskustelujen kautta.
Taito arvioida tietoa ja argumentteja, tunnistaa oletuksia, kyseenalaistaa nykytilannetta ja pohtia, miten henkilökohtaiset, sosiaaliset ja kulttuuriset taustat vaikuttavat ajatteluun ja johtopäätöksiin.
- Kriittisen ajattelun taitoa pidetään olennaisen tärkeänä, jotta oppijat pystyvät toiminaan epävarmassa, monimutkaisessa ja muutosalttiissa ympäristössä. Kriittinen ajattelu on korkean tason kognitiivinen prosessi, joka sisältää useita kestävyysongelmia koskevan tiedon arvioinnissa ja ymmärtämisessä tarvittavia taitoja. Niiden avulla oppijat voivat laajentaa näkemyksiään ja samalla arvioida tiedon ja tietolähteiden luotettavuutta. Tavoitteena on, että oppijat hankkivat tietoa eri tieteenaloilta ja hyödyntävät tätä tietoa tottuneesti. Kriittisen katsontatavan avulla oppijat voivat haastaa ja muuttaa arvojaan, näkökulmiaan ja ymmärrystään maailmasta.
- Kriittinen ajattelu voi auttaa oppijoita kehittymään entistä vastuullisemmiksi ja tekemään aktiivisesti yhteistyötä kestävän maailman rakentamiseksi. Kriittisen ajattelun vahvistaminen auttaa oppijoita nousemaan pelkkää kestävyyskäsitteiden passiivista ymmärtämistä korkeammalle tasolle. Se auttaa oppijoita kehittämään kykyä pohtia ja arvioida teorioita ja oletuksia
Tämä osio koostuu GreenCompin suorista lainauksista.
Tiedot
Tietää, että tietomme kestävyydestä lisääntyy jatkuvasti.
Tietää, että erilaiset vinoutumat voivat vaikuttaa kestävyyttä koskevaan keskusteluun, päättelyyn, viestintään ja poliittisiin narratiiveihin.
Tietää, että hallitsevat tavat kuvata kestävyyttä (narratiivit) voivat vaikuttaa kestävyysongelmien määrittelemiseen.
Tietää, että kestävyysväittämät, jotka eivät perustu vankkaan näyttöön, ovat usein pelkkiä viestintästrategioita, joita kutsutaan myös viherpesuksi.
Tietää, että kestämättömien mallien muuttaminen edellyttää, että organisaatiot ja poliittiset toimijat haastavat vallitsevan tilanteen yksilötasolla ja kollektiivisesti.
Taidot
Osaa vastata kestävyyttä koskevaan kritiikkiin ja argumentointiin omakohtaisilla perusteilla.
Osaa analysoida ja arvioida perusteluja, ideoita, toimia ja skenaarioita sen määrittämiseksi, ovatko ne kestävyysarvojen mukaisia ja kertovatko niiden perusteena käytetyt todisteet kestävyydestä.
Osaa pohtia päätösten, toimien ja elämäntapojen juurisyitä ja motiiveja ja puntaroida yksilölle koituvia hyötyjä ja kustannuksia suhteessa yhteiskunnallisiin hyötyihin ja kustannuksiin.
Osaa tarkastella erilaisia todisteita ja arvioida niiden luotettavuutta kestävyyttä koskevan mielipiteensä perusteena.
Asenteet
On kiinnostunut ympäristön, ihmisen toiminnan ja kestävyyden välisistä yhteyksistä ja halukas tutkimaan niitä.
Luottaa tieteeseen myös silloin, kun hänellä ei ole joitain tietoja, joita tieteellisen väitteen täysi ymmärtäminen edellyttää.
Muodostaa mielipiteensä näytön perusteella ja on valmis tarkistamaan sitä uusien tietojen ilmaantuessa.
On valmis hyväksymään kestävyyteen liittyvät kysymykset, ongelmat ja mahdollisuudet ja keskustelemaan niistä.
Suhtautuu epäilevästi kestävyyttä koskeviin tietoihin ennen kuin tietolähde on varmistettu ja mahdolliset hyödyntavoittelijat ovat selvillä.
- Vaikuttamalla asenteisiin, vahvistamalla avoimuutta muutoksille ja suhtautumalla joustavasti kestävyyden haasteisiin.
- Tarkastelemalla ongelmia eri näkökulmista osallistavissa aktiviteeteissa.
- Teknisten ja materiaalisien käytäntöjen ja mahdollisuuksien kriittinen tarkastelu
- Teknologiaoptimismi tai -pessimismi rajoittavat realistisia suunnitelmia.
- Puutteet taidoissa tarkastella kulttuurisia oletuksia syvällisesti ja fasilitoida tällaista pohdintaa.
- Ennakkoluulot ja oletukset, joiden todenperäisyyttä ei tarkastella kuten ”opiskelijat eivät välitä”.
- Mitä kestävyyden haasteita huomaat kouluympäristössäsi?
- Mitä erilaisia näkemyksiä eri toimijoilla on kestävyyskysymyksistä liittyen esimerkiksi jätteisiin, energiaan, ruokaan?
- Mitkä näkökulmat (esim. kulttuuriset, taloudelliset) vaikuttavat siihen, miten ihmiset suhtautuvat kestävään kehitykseen?
- Mitkä nykyiset käytännöt koulussanne saattavat haitata kestävää kehitystä?
- Luotammeko liikaa – tai liian vähän – teknologiaan kestävän kehityksen ongelmien ratkaisemisessa?
- Mitkä kulttuuriset oletukset saattavat vaikuttaa siihen, miten opetamme kestävyyttä?
Ongelmat: käyttäytyminen ja ympäristövaikutukset
Opiskelijat, opettajat, hallinto ja käytännöt ovat sekä osa ongelmaa että ratkaisua. Sekä henkilökohtaisen käyttäytymisen, yhteisön toiminnan että ympäristökuormituksen osalta on tärkeää tunnistaa ja priorisoida olennaisimmat haasteet, joihin vaikuttaminen on mahdollista. Osallistavat keskustelut ja ympäristövaikutusten kartoitukset esimerkiksi kulutusmittareiden avulla voivat olla avuksi tässä työssä.
Taito muotoilla nykyiset tai mahdolliset haasteet kestävyysongelmaksi ottamalla huomioon ongelman haastavuuden, siihen liittyvät ihmiset, ajan ja maantieteellisen kattavuuden, jotta voidaan määrittää soveltuvat lähestymistavat,joilla tulevia ongelmia voidaan ennakoida ja ehkäistä ja jo olemassa olevia ongelmia voidaan
hillitä ja niihin voidaan sopeutua.
- Ongelman rajaaminen on prosessi, jossa todellinen tai mahdollinen kestävyysongelma tunnistetaan. Ongelman rajaamiseen kuuluvat kestävyysongelman määrittely ja jäsentäminen ongelman monimutkaisuuden ja siihen liittyvien osapuolten perusteella. Merkittävän haasteen voi muodostaa se, ettei määrittelyn kohteena olevan – todellisen tai mahdollisen – ongelman luonnetta ymmärretä, olipa ongelma yksinkertainen tai viheliäinen.
- Pohjimmiltaan ongelman rajauksen avulla pyritään määrittelemään, mikä tietyssä tilanteessa on haastavaa, ja tunnistamaan parhaat toimet tilanteen ratkaisemiseksi. Nämä puolestaan edellyttävät järjestelmälähtöistä ajattelua. Ongelmien rajaaminen auttaa määrittämään tavoitteet ja suunnan, johon ongelmanratkaisuprosessia pitäisi viedä. Kestävyysongelmat ovat monimutkaisia, eikä niitä varten voida useinkaan luoda tyhjentävää ratkaisua. Sen sijaan on mahdollista toteuttaa toimenpiteitä, joilla ongelmia voidaan ennakoida ja ehkäistä tai – jos kyseessä on jo olemassa oleva ongelma – toimenpiteitä, joilla ongelmaa voidaan hillitä tai joilla niihin voidaan mukautua.
- Ongelmien rajaaminen voi auttaa tunnistamaan tilanteet ja rajaamaan ne nykyisiksi tai potentiaalisiksi kestävyysongelmiksi tietyssä kontekstissa. Tämä edellyttää kriittisyyteen pohjaavaa ymmärrystä sosioekologisista järjestelmistä. Ongelmien rajaaminen voi puolestaan auttaa määrittämään kestävyysongelman ja siihen vaikuttavat taustatekijät tietyssä maantieteellisessä ja ajallisessa yhteydessä.
Tämä osio koostuu GreenCompin suorista lainauksista.
Tiedot
Tietää, että kestävyysongelmat ovat usein monimutkaisia ja että joitakin niistä ei voida ratkaista kokonaan.
Tietää, että menetelmät ja toimenpiteet kestävyysongelman ratkaisemiseksi riippuvat siitä, miten ongelma on rajattu (kuka / kenen kanssa / ketä varten, missä, milloin, miksi).
Tietää, että oikeudenmukaisten ja osallistavien toimien määrittämiseksi kestävyysongelmia on tarkasteltava eri sidosryhmien näkökulmasta.
Tietää, että kestävyysongelmat vaihtelevat suhteellisen yksinkertaisista monimutkaisiin ongelmiin ja että niiden luonteen tunnistaminen auttaa sopivien lähestymistapojen määrittämisessä.
Tietää, että nykyiset tai mahdolliset kestävyysongelmat voivat kehittyä nopeasti, minkä vuoksi niiden määritelmiä ja rajauksia on tarkistettava säännöllisesti.
Taidot
Osaa rajata nykyisiä ja mahdollisia kestävyysongelmia ottamalla huomioon eri sidosryhmien näkökulmat sekä kaikkien elämänmuotojen ja ympäristön hyvinvoinnin.
Osaa soveltaa joustavaa, järjestelmäpohjaista, elinkaariajatteluun perustuvaa ja sopeutuvuutta ilmentävää lähestymistapaa nykyisten ja mahdollisten kestävyyshaasteiden rajaamisessa.
Pystyy kehittämään monialaisen lähestymistavan nykyisten ja mahdollisten kestävyyshaasteiden rajaamiseksi.
Osaa tutkia pitkäjänteisesti kestävyysongelmaan liittyviä haasteita uusien vaihtoehtojen ja ratkaisujen kehittämiseksi.
Osaa määrittää sopivia lähestymistapoja, jotta kestävyysongelmia voidaan hillitä, rajata ja mahdollisesti ratkaista.
Asenteet
Pyrkii hyödyntämään kaikkia kestävyystaitoja nykyisten ja mahdollisten kestävyysongelmien rajaamisessa.
Pystyy esittelemään kestävyysongelmien monitahoisuutta eikä yksinkertaista niitä liikaa.
Pyrkii irrottamaan ongelman rajaamisprosessin omista arvioistaan.
Osoittaa empatiaa kaikkia elämänmuotoja kohtaan.
- Kestämättömien käyttäytymistapojen ja oppilaitoksen arjen kestävyysongelmien kartoittaminen.
- Säännöllinen arviointi: tiedot sähkön- ja vedenkulutuksesta, ilmanlaadusta, jätteistä, yksilöllisestä ympäristöystävällisestä käyttäytymisestä (ympäristö, talous- ja sosiaalisista järjestelmistä).
- Ongelmien tarkastelu ja prioriteettijärjestyksen määritteleminen käyttämällä perustason ympäristövaikutusten mittareita, jotta nähdään, missä voisi olla suurin ja merkittävin mahdollinen myönteinen vaikutus ja realistiset mahdollisuudet muuttaa käytäntöjä.
- Hankitaan tietoa nykytilanteesta, mahdollisista ratkaisuista ja muutoksista.
- Pyritään välttämään ongelmallista riippuvuutta teknisistä ratkaisuista.
- Riittävien taloudellisten resurssien osoittaminen, mukaan lukien laitteiden järjestelmällinen ja säännöllinen seuranta ja tarkistaminen.
- Apuvälineiden ja digitaalisten alustojen (energiankulutuskäyrät, vedenkulutuskaaviot ja CO₂-tasot) käyttö toimien vaikutusten havainnoimiseksi ja vähennystavoitteiden asettamiseksi.
- Kertomusten, vertaisryhmien mallien ja vakuuttavan viestinnän käyttö käytäntöjen levittämiseksi mahdollisimman laajasti oppilaitoksen sisällä sekä sen ulkopuolelle.
- Ongelmien esittäminen liikaa yksinkertaistaen, jolloin systeeminen ymmärrys monista vaikuttavista tekijöistä ei vahvistu.
- Yksilölliset ja yhteisölliset teknis-materiaaliset tekijät, jotka vähentävät motivaatiota osallistua ympäristötoimintaan.
- Toimimaton ja huono paikallinen infrastruktuuri, esim. riittämättömät tai huonosti sijoitellut roskakorit ja epäselvät opasteet.
- Toimenpiteet, jotka edellyttävät laitteiden tai välineiden asentamista: korjaus- ja huoltotoimenpiteisiin ei ole varauduttu, huoltotaitojen puute.
- Opetuksen ja opetuskeskustelujen ympäristöhyötyjen arviointi on haastavaa.
- Puuttuvat taidot ja tiedot ympäristötehokkuuden arvioimiseksi.
- Budjettirajoitukset.
- Mitkä ovat kestävyyden haasteet tässä yhteydessä? Mitkä ovat merkittävimmät muutokset, jotka ovat tehtävissä laitoksessamme rajallisilla resursseilla?
- Kuinka voimme parantaa taitojamme ympäristötehokkuuden arvioinnissa?
- Mitä tietoa tai dataa voidaan kerätä, jotta voimme arvioida kriittisesti kestävyyttä koulussanne tai yliopistossanne?
- Kuinka tehdä ympäristötieto näkyväksi ja merkitykselliseksi opiskelijoille?
- Kuinka varmistetaan, että laitteet huolletaan ja valvotaan tehokkaasti, ja kuinka voimme osoittaa resursseja korjauksiin ja ylläpitoon?
Mahdollistamisen avaimet
Avainnäkökulmia yhteyksien merkityksen ymmärtämisessä ovat yhteyksien ja roolien kartoittaminen, rajoitteiden ja mahdollisuuksien tunnistaminen sekä strategioiden valmistelu käytäntöjen ja ympäristösuorituskyvyn arviointien ja mittausten poikkitieteelliseen tarkasteluun mahdollistavat yhteyksien ymmärtämisen.
Yhteydet ja osaamisen tasot
Järjestelmien, eri näkökulmien ja ongelmien tarkastelu kestävyysosaamisen eri tasojen kautta auttaa ymmärtämään yhteyksien merkitystä paremmin.
- Opiskelijoiden, opettajien, rehtoreiden ja muun henkilöstön on olennaista oppia jäsentämään ongelmia ja ajattelemaan systeemisesti ja kriittisesti.
- Ymmärrys erilaisten verkostojen toiminnasta ja yhteisten sääntöjen, normien, käytäntöjen ja organisaatiokulttuurin tarkastelu auttaa hahmottamaan kestävyyden kannalta olennaiset yhteydet.
- Oppilaitoksissa tapahtuvan kulutuksen mittauksen parantaminen tai parempi hyödyntäminen auttaa tuottamaan luotettavaa tilastotietoa ja arvioimaan nykyisten käytäntöjen ympäristökuormitusta.
Nämä kolme tasoa, yksilö, yhteisö, ja teknis-materiaalinen taso, kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa niin, että jokainen taso tarvitsee kahta muuta toteutuakseen.
Yksilön osaaminen ja valmiudet
Yksilön osaamista vaaditaan syy-seuraussuhteiden, elinkaarien, ja piilevien oletusten ymmärtämiseen. Kestävyyshaasteiden tunnistaminen edellyttää järjestelmätason tietoa, luovaa ajattelua ja analysointitaitoja. Olennaista on myös tarkastella avoimesti omia olettamuksia ja kulttuurisia maailmankuvia. Lisäksi on tärkeää tunnistaa toimijoita, järjestelmiä ja rakenteita, jotka vaikuttavat kestävyyteen. Erilaiset näkökulmat, kuten tiede, kulttuuri, tekniikka, ympäristö, yhteiskunta ja politiikka, on syytä huomioida, ja pohtia, miten ne liittyvät toisiinsa.
Jotta kestävyyden edistäminen monialaisissa verkostoissa onnistuu, tarvitaan yhteistyötaitoja, sitoutumisen ja sosiaalisen vaikuttamisen taitoja. Johtajilta vaaditaan taitoa hallita projekteja. On myös keskeistä hyväksyä, että maailma ja kestävyyskysymykset osana sitä ovat monimutkaisia.
Yhteisön osaaminen ja valmiudet
Yhteisön valmiudet toimia järjestelmien viidakossa muodostuvat rakenteiden ja yhteistyöverkostojen kautta. Säädökset ja normit, jotka tukevat kestäviä käytäntöjä, ovat merkittävä osa kestävän kehityksen edistämistä. Jotta löydetään toimivia ratkaisuja, tarvitaan organisaatiokulttuuria, jossa arvostetaan erilaisia näkökulmia. Kestävyyden näkökulma tulisi sisällyttää kaikkiin oppiaineisiin opetussuunnitelmissa. Opetussuunnitelmien tulisi myös ohjata monialaiseen opetukseen, joka luo yhteyksiä tieteenalojen välille ja auttaa näin hahmottamaan kokonaisuuksia. Muutoksen näkökulmasta on arvokasta luoda yhteinen ymmärrys kestämättömyyden taustalla olevista tekijöistä.
Teknis-materiaaliset valmiudet
Teknis-materiaaliset valmiudet auttavat pääsemään näyttöön perustuvan tiedon äärelle. Tekniset ratkaisut voivat tuottaa tilastotietoa esimerkiksi veden ja energian kulutuksesta tai jätemääristä. Tämä tieto voi auttaa kartoittamaan uusien hankintojen tarvetta ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Paikallinen infrastruktuuri, johon kuuluu esimerkiksi energia-, liikenne- ja jätehuoltojärjestelmä, on olennainen osa teknis-materiaalisia valmiuksia, sillä oppilaitos voi toimia vain laajemman infrastruktuurin puitteissa.
Miten eri tasot liittyvät toisiinsa?
Yhteyksiin liittyvät yksilön ja yhteisön osaaminen ja valmiudet sekä teknis-materiaaliset valmiudet kietoutuvat tiukasti toisiinsa
Esimerkiksi kestävyysstrategioita ja yhteistyösuunnitelmia kehitettäessä yksilöiden valmiudet yhteistyöhön ja sen johtamiseen ovat ratkaisevan tärkeitä. Toisaalta opetussuunnitelma, jonne kestävyys on sisällytetty, voi ohjata yksittäisiä opettajia käsittelemään ympäristöä tai yhteiskunnallisia kysymyksiä sekä ohjata monialaiseen tiimityöhön opetuksen toteuttamisessa.
Teknis-materiaalisen ympäristön kehittäminen edellyttää yhteisöiltä monipuolisia valmiuksia, kuten organisaatioiden välisiä viestintärakenteita sekä vakiintuneita hankintakäytäntöjä ja -sääntöjä. Kestävyyttä edistävä organisaatiokulttuuri voi puolestaan johtaa teknis-materiaalisen infrastruktuurin kehittämiseen.
Teknis-materiaaliset ratkaisut voivat tuottaa tietoa, jota yksilöt voivat hyödyntää kestävyysosaamisen edistämiseen. Toisaalta yksilöiden osaamista – kuten teknisiä taitoja sekä kykyä analysoida ja tulkita tietoa – tarvitaan teknisten laitteiden asentamiseen ja ylläpitoon sekä laitteista saatavan tiedon hyödyntämiseen.
